Futiksesta ja bodailusta

Niistä minut on tehty.

Oliver Asikainen.

Junioreiden hopeamitalisti Classic bodybuilding 2017
Mens Physique 2.sija kevät 2017

Lopetettuani jalkapallon sain vapauden, sillä kukaan ei enää käskenyt mitä pitäisi tehdä ja milloin. Kukaan ei valittanut enää paskoista suorituksista.

Sain vapauden urheilla milloin huvittaa ilman sen kummempia aikatauluja. Pelatessani futista, viikonloput ja muu vapaa-aika kuluivat aina lajin parissa, koska halusin olla paras. Olin aina ollut valmis viemään sen niin pitkälle kuin omat taitoni riittäisivät.

Vasta oikeastaan siinä vaiheessa, kun siirryin edustusjoukkueeseen, ongelmat alkoivat. En tietenkään tuntenut itseäni tervetulleeksi ”isojen poikien” joukkueeseen, koska junioreille on helppo aukoa päätä. Uskon, että usea nuori on kokenut samaa kohtelua ja samoja tunteita siirtyessään pelaamaan juniori-ikäisenä vanhempiin. Eiköhän monessa seurassa ole samanlaista meininkiä, mutta itse otin pään aukomisen melko henkilökohtaisesti, koska olin tuolloin vähän herkkä. Ei se vittuilu ainakaan nuorempana ruokkinut itsetuntoa. Sitä ei osannut käsitellä oikealla tavalla tai olla välittämättä siitä. Menin viimeisinä vuosina usein kotiin harkkojen jälkeen vittuuntuneena, koska treeneissä taas tietyt pelaajat pilasivat joukkuehenkeä.

olle

Uskalsin viimein tehdä päätöksen lopettamisesta, sillä olin käynyt jonkin aikaa salilla ja se tuntui mukavammalta kuin futisharkoissa käyminen. Olin ruvennut saamaan massaa jonkin verran, jonka seurauksena kestävyyskuntoni heikkeni, ja siksi ei tuntunut enää mukavalta käydä futistreeneissä, joissa usein on lenkkeilyä ja kestävyysharjotteita. Muistan, kun muutama joukkuetoveri sanoi minua selän takana läskiksi niihin aikoihin. Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun nauroin vaan enkä ottanut sitä itseeni. Tiesin, että jotain uutta on tulossa tilalle. Luovuin futisammattilaisuuden haavesta ja päätin tehdä bodauksesta uuden elämäntavan.

Teen kaiken elämässäni oikeastaan sen mukaan mitä bodaus vaatii. Vapaus mennä salille mihin aikaan haluaa ja tehdä sielä mitä itse haluaa, on mahtavaa. En ole katunut päivääkään, että valitsin mielummin bodailun futiksen sijasta. Jalkapallo antoi kyllä todella paljon: upeita ystäviä, elämäntavan ja hienoja muistoja. Jalkapallo antoi hyvän pohjan omistautumiselle, koska sitä tarvitaan bodauksessa vielä enemmänkin. Jos haluaa olla hyvä, niin on elettävä lajin ehdoilla ja osattava tehdä uhrauksia menestyksen eteen.

Ero jalkapallolla ja fitnessurheilulla on se, että fitnessurheilu on vielä enemmän kurinalaista hommaa. Bodailussa kroppa viedään äärimmäisiin tiloihin. Off-seasonilla syödään helvetisti, liikutetaan raskaasti rautaa ja kasvetaan. Kisakaudella taas pistetään kroppa erilaiselle rasitukselle, kun kalorinsaanti laitetaan niukille ja rasvanpolton maksimoimiseksi tehdään aerobista painojen nostelun lisäksi. Kisakaudella unen laatu voi kärsiä ja kroppa elää säästöliekillä, mikä vaikuttaa myös pääkopan toimimiseen. Mukavuusalueelta ollaan todella kaukana.

kisakuvakisa_poseeraus

Kaikki tämä on kuitenkin sen arvoista, koska kova työ palkitaan. Lihakset kasvavat ja oma peilikuva muuttuu haluttuun suuntaan, siitä saa mielihyvää ja motivaatiota kasvaa entistä isommaksi ja paremmaksi.

Olen valmis viemään tämänkin niin pitkälle kuin omat taitoni riittävät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s